Veijo opastaa kriisiluovuuden ytimeen

Ami Amppari, Perjantai 14.11.2008, klo 11:06

Olen ennenkin ollut Tekniikka & Talous -lehden pakinoitsijanimimerkin Veijo Perusinsinöörin kanssa julkisesti eri mieltä ja taas pitää olla. Nyt erimielisyyteni sävy vain on normaalia tummempaa, suorastaan synkkää.

Veijo kuvailee omalla elävällä tavallaan kuinka talouden taantuma on muuttanut liiketoiminnan ympäristöä ja miten nyt pitää paiskia hommia varsinkin myynnin puolella. Myynnin haastavuuden Veijo kiteyttää näin:

”Nyt tarvitaan ruotsalaista itsevarmuutta, italialaista viettelytaitoa, amerikkalaista hinnoittelua, juutalaista juridiikkaa ja suomalaista reiluutta.”

Eli siis hän poimii eri kansallisista kulttuureista niiden keskeisiä vahvuuksia, positiivisia asioita, joista ne ovat kuuluisia. Paitsi tuo yksi: juutalainen juridiikka. Sillä viitataan ympäri maailmaa elävän, etnisen kansanryhmän epäilyttävään luonteeseen.

Pakinassa on toki sallittua sanoa enemmän ja kärkevämmin. Mutta että se on jo minun mielestäni eri asia, että leimataan kansanryhmän moraalia kollektiivisesti kyseenalaiseksi. Varsinkin kun muut vertailussa olleet olivat kansallisia, kulttuurisia ryhmiä ja juutalaisuus on tänä päivänä ennen kaikkea monikansallinen etninen ryhmä. On yksi sanoa asia että jossakin kulttuurissa on yleistä jonkinlainen positiivinen tai negatiivinen käytösmalli. Jos sanotaan, että suomalaiset ovat synkkiä tai rehellisiä, niin niiden perusteeksi on löydettävissä tiettyjä faktoja, kuten itsemurhaluvut tai vähäinen korruptio. Kukaan ei myöskään oleta tällaisen väittämän perusteella, että kaikki suomalaiset olisivat koko ajan synkkiä tai rehellisiä. Olemassaolevan kulttuurin piirteisiin jotenkin perustellusti liittyvissä yleistyksissä ymmärretään niiden olevan nimenomaan yleistyksiä. Ne ovat merkittäviä, mutta eivät kata kaikkia sen kulttuurin ihmisiä kaiken aikaa. Sen sijaan perimään liittymät oletukset leimaavat ihmisen lähtökohtaisesti ja peruuttamattomasti johonkin piirteeseen, vaikka juuri sillä hetkellä tämä piirre ei olisikaan esillä. Vaikka juutalaisuudella voidaan sanoa olevan jonkinlainen yhteinen kulttuuriperintö, niin tässäkin yhteydessä pulpahtaa esiin se ikivanha käsitys, että juutalaisilla olisi verenperintönä kyky olla kieroja ja jopa epärehellisiä. Jos taas joku haluaa uskoa, että juutalaiset tekee epäilyttäviksi heidän uskontonsa, niin samalla tulisi meistäkin kovasti epäilyttäviä. Kristinusko kun kuitenkin on kovasti samalla pohjalla oleva uskomusjärjestelmä.

Tässä ihmisen geeniperimän mukainen leimaaminen tietysti tapahtuu huumorin varjolla ja sehän on, paitsi arkipäivän rasismin yleisin puolustus, niin myös sen yleisin ilmenemismuoto. Huumorissa ja vitseissä nousevat helpommin esiiin ne ennakkoluulot, joita muissa yhteyksissä piilotellaan. Toki huumorin on tavallaan oltava normaalikäsityksiä jollain tasolla loukkaavaa ollakseen hauskaa, mutta se perinteinen ”vitsi, vitsi” -perustelu ei silti poista huumorin sisältämiä ennakkoluuloja.

Olisin ehkä joku toinen päivä jaksanut olla reagoimatta tähän Veijon halpaan heittoon, mutta näinä halla-ahojen esiinmarssin päivinä haluan olla päästämättä sormien läpi tällaisia älyttömyyksiä ja inhottavuuksia. Veijolle ja muille suosittelen lukemiseksi Joensuun yliopiston dosentin Vesa Puurosen artikkelia Arkipäivän rasismi Suomessa. Ikävän helppoa arkipäivän rasismia on löytää itsestäänkin ja siksi kai sitä on niin vaikeaa tunnistaa tai tunnustaa.

Veijo opastaa kriisiluovuuden ytimeen

Kommentit, 13 kpl

Juristi, perjantai 14.11.2008, klo 21:43

Mielestäni juutalainen juridiikka ei viittaa kieroiluun vaan asioiden juridisen puolen varmistuksiin ... loppuun saakka ... eikä niin sinisilmäisesti kuin monet suomalaiset edelleen toimivat. Asiat sopimusperille ja sopimuksista pidetään kiinni. Ei se ole kieroilua.

Juha, lauantai 15.11.2008, klo 8:31

Samaa mieltä juristin kanssa. Mun mielestä Veijo viittaa juutalaisella juridiikalla asian positiivisiin puoliin.

lol, lauantai 15.11.2008, klo 10:42

syksyn parhaat naurut sain kirjoituksesta! miksi juutalainen juridiikka pitää kääntää negatiiviseksi kun kaikkia yritetään kehua?

ruotsalaista itsevarmuutta, italialaista viettelytaitoa, amerikkalaista hinnoittelua, juutalaista juridiikkaa ja suomalaista reiluutta.

jokaisesta saa negatiivisen jos vaan haluaa ja yhdyn noihin kommentteihin. herää pahvi ja älä yritä olla aina liian älykäs sekä tehdä liian hienoja johtopäätöksiä. joskus sontaläjä on vain sontaläjä

Ami Amppari, lauantai 15.11.2008, klo 15:52

Juutalainen juridiikka on itse asiassa määritelty jo 1900-luvun alussa ja jotenkin minusta tämä määritelmä on jotain aika samansuuntaista kuin mihin Veijo viittasi kirjoituksessaan.

"OIKEUDEN KAKSIMIELINEN KÄYTTÄMINEN. Meidän täytyy huolehtia siitä, että saamme haltuumme kaikki aseet, joita vastustajamme voisi käyttää meitä vastaan. Meidän on sentähden tutustuttava ja perehdyttävä lakikirjojen kaikkiin hienouksiin siltä varalta, että joutuisimme tekemään päätöksiä, jotka näyttävät liian rohkeilta ja epäoikeudenmukaisilta. On nimittäin erityisen tärkeätä, että tällaiset päätökset laaditaan sellaiseen muotoon kuin ne olisivat siveellisesti korkeinta luokkaa olevan oikeusjärjestyksen mukaisia."

Tuo pätkä on Siionin viisaiden pöytäkirjoista, joka oli Venäjän salaisen poliisin sepitelmä juutalaisten salaliitosta maailmana hallitsemiseksi. Kyseinen sepite aiheutti laajoja juutalaisvainoja. Sen jälkeen näitä pöytäkirjoja mm. luettiin oppimateriaalina Natsi-Saksassa. Tasaisin väliajoin päytäkirjat tai niiden esittämät teemat pompahtavat esiin erilaisina väittäminä ja salaliittoteorioina. Tällaiset kulttuuriset kaiut kantavat kauas ja ainakin minä näen sen hyvin mahdollisena, että Veijolle tämä ajatuskulku oli kantautunut läpi sukupolvien tätä kautta. Kyseiset pöytäkirjat julkaistiin myös Suomessa 1920.

Vaikka kehäpäätelmän vaara onkin ilmeinen, niin kommentoijille kuitenkin sanoisin, että arkipäivän rasismin olennainen piirre onkin juuri vaikeus tunnistaa tai tunnustaa sitä. Ilmaisut, käsitykset, asenteet ovat niin syvällä, että ne vaikuttavat järkeviltä ja perustelluilta, vaikka niiden takana olisikin käsitys jonkin ihmisryhmän geneettisesti määräytyneistä negatiivista (tai positiivisista) ominaisuuksista ja/tai niiden vaikutuksesta eri ihmisryhmien arvojärjestykseen.

lol, lauantai 15.11.2008, klo 18:57

lol!!!!

helmi, sunnuntai 16.11.2008, klo 1:26

Eikös tämän pitäisi olla jonkin sortin uutiskeräin eikä mikään pätemisen tarpeessa olevan pikkutytön valituskanava? Lapsellista... Kotiin kasvamaan! Ja vinkkinä: Lopettakaa tämä "bloginne".

Onni | Ylläpito, sunnuntai 16.11.2008, klo 10:59

helmi,

Ottamatta kantaa Ami Ampparin tai Aaro Ampparin blogimerkintöihin, blogi on ollut kiinteä osa Amppareita jo pidemmän aikaa. Emme koe sen olevan keneltäkään pois, vaan päinvastoin. Blogimme lukumäärät ovat myös nousseet yhdessä käyttäjämääriemme mukana, joten on luonnollista jatkaa eteenpäin.

Blogille tyypillisiä piirteitä sanotaan olevan ajankohtaisuus, spontaanius sekä henkilökohtaisuus ja juuri näitä asioita Amppareiden blogi mielestämme toteuttaa. Kirjoittajista ja kirjoituksista voi olla montaa mieltä ja sen takia olemme halunneet antaa mahdollisuuden kommentoida ja äänestää.

Ami Amppari, maanantai 17.11.2008, klo 8:34

Kun tässä nyt erilaisten korrektiuteen liittyvien asioiden parissa askarrellaan, niin lienee paikallaan myös sanoa, ettei tytöttely ole hyvää käytöstä, kuten Rakel Liekkikin on omasta näkökulmastaan todennut. Eikä sen puoleen tytöttely ole myöskään mikään argumentti jonkin näkökannan puolesta tai vastaan, vaan ainoastaan keskustelun osapuolen vähättelyä.

Tiedän olevani näissä asioissa tarkempi kuin useimmat, mutta minusta näissä ihmisarvoon liittyvissä asioissa on usein pitkällä aikavälillä pahan ja pikkusormen dynamiikkaa. Saa olla kanssani eri mieltä tai saa olla samaa, olennaisinta uskon olevan sen, että ottaa asioita tarkastelun alle ja muodostaa perusteltuja kantoja asioihin. Sen jälkeen eri näkökulmat asioihin ovat se perustavaa laatua oleva asiaintila, joka vie ylipäätään maailmaa eteenpäin.

Hannu, tiistai 18.11.2008, klo 9:54

Ja taas kerran Amin kommentti osuu Veijon kirjoituksessa täysin irrelevanttiin seikkaan. Tuntuu jo iltapäivälehtien toiminnalta, asiayhteydestä irroittamisen suhteen.

Veijo EI pohdi kansalaisuuksien ominaisuuksia, vaan miettii mitä ominaisuuksia hänen mielestään kaivataan myyjiltä. Kysehän on vain sanailusta kirjoituksen mielenkiinnon lisäämiseksi. Ami vaikuttaa henkilöltä, joka ei osaa nähdä kokonaiskuvaa, vaan takertuu pikkuseikkaan jostain syystä?

Muutenkin näissä ihmisarvoon liittyvissä asioissa on usein pahin asia pikkumaisuus. Kun ei otettaisi niin henkilökohtaisesti jokaista tiettyyn ihmisryhmään liittyvää kommenttia, maailma olisi paljon parempi paikka.

Myönnetään kyllä että Veijo on yksi "suosikkirunoilijoistani", ehkä siksi häntä puolustan...

anti-stamper, tiistai 18.11.2008, klo 13:09

"Kun ei otettaisi niin henkilökohtaisesti jokaista tiettyyn ihmisryhmään liittyvää kommenttia, maailma olisi paljon parempi paikka."
Kyllä maailma paranisi paljon enemmän, jos ihmiset näkisivät toisissaan ensimmäiseksi ihmisen, eikä rotua tai uskontoa. Yleistämällä kuljetaan kauemmaksi ihmisestä kohti leimojen maailmaa.

Hannu, tiistai 18.11.2008, klo 13:32

Kyllä maailma paranisi paljon enemmän, jos ihmiset näkisivät toisissaan ensimmäiseksi ihmisen, eikä rotua tai uskontoa. Yleistämällä kuljetaan kauemmaksi ihmisestä kohti leimojen maailmaa.

Kyllä, mutta tuo tavoite on mahdoton. Muiden ajatuksiin et välttämättä pysty vaikuttamaan, mutta omiisi varmasti jos vain haluat. Passiivinen vastarinta on yllättävän tehokasta.

Ami Amppari, keskiviikko 19.11.2008, klo 9:10

Tuo mihin Veijon kirjoituksessa tartuin, oli tosiaan pieni yksityiskohta, joka tosiaan sinne varmasti oli lisätty vain sanasukkeluuden ja ilmaisuvoiman tarkoituksessa. Mutta sen sisältämä viesti oli minusta silti nimenomaan tarttumisen arvoinen. Ylipäätään Veijo oli minusta aika tavalla oikeassa kirjoituksessaan ja kuten yleensäkin, myös erittäin taitava sanakäyttäjä. Vaikka Veijon kanssa olenkin usein eri mieltä asioiden laidasta, pidän silti häntä, tai varmaankin heitä, oikein hyvinä kirjoittajina ja huomioiden tekijöinä. Juttu voi juttuna olla minusta erinomainen, vaikka olisinkin eri mieltä. Siksi sinne Veijon palstalle usein eksynkin, koska keskimäärin kirjoitukset ovat hyviä tai todella hyviä.

On tosiaan hankalaa tietää, milloin on pikkumainen ja ja milloin tarttuu oikeaan asiaan. Kuten alkuperäisessä merkinnässäkin kerroin, niin itseltäkin tämä olisi saattanut mennä tuhahduksella läpi, jos muutoinkin ei olisi ilmassa minun mielestäni kovasti ikäviä näkemyksiä siitä miten ihmisiä luokitellaan parempiin ja huonompiin. Olisi naurettavaa edes yrittää miettiä sitä mahdollisuutta, että kaikki olisivat asioista samaa mieltä kanssani, mutta tärkeintä minusta on kuitenkin yrittää kirjoittaa sellaisia merkintöjä, joista ihmiset saavat jonkin uuden kulman uutisvirrassa seilaaviin asioihin. Välillä se onnistuu paremmin, välillä ei. Mutta herännyt keskustelu kertoo minusta aina siitä, että johonkin hermoon sitä on osunut ja silloin tuntee tehneensä jotain oikeinkin.

ietu, torstai 20.11.2008, klo 0:50

Itseä hämmästyttää eniten, mistä teillä löytää kaikki tämä aika pienen nyanssin hinkkaamiseen? Maailmassa olisi paljon "oikeitakin" vääryyksiä oikaistavaksi.

Yli neljä viikkoa vanhoihin juttuihin ei voi lisätä kommentteja.

Pikahaut